Heipaheipaa!

Perjantai 12:00
Se olis sitte kotialahto edessa! Taa kaks kuukautta meni just niinku arvelinki - nopiaa. Maailman parhaat kaks kuukautta, kaikki on menny niin nappiin (lukuunottamatta luteita mutta ei niita lasketa), ja Pohjois-Amerikka on nayttany meille parasta puoltaan. Ystavallisia ihmisia, mahtavia kaupunkeja ja paaaljon uusia tuttavuuksia ja kavereita. Mitapa muuta sita voi toivoakaan. Nyt olis kuitenki aika lahta kotiin, joten parempi asennoitua oikealla tavalla, koska siella on myos paljon mahtavia juttuja! Haikea fiilis on kylla vaistamatta. Me ollaan Mr. Kinkin kans paras tiimi ikina, lissaa tammosia reissuja ja nopiaa.

Eilen oli siis viimeinen paiva, ja tehtiin aika lailla kaikki, mita haluttiinki. Oli luonnollisesti pakko kayda ostamassa itelle viela I <3 NY -paita ja Obama-paita. Obama on niin cool! Aamu alko bageleiden ja hedelmien ostamisella, sitte kappailtiin Central Parkissa ja etittiin sopiva paikka piknikille. Syotettiin puluille ananasta mutta ei ne huolinu.. Seuraavaks lahettiin metsastaan Carrien asuntoa ja hahs! Olin ottanu sen osotteen sellasesta Sex and the City -esitteesta, missa luki kaikkien neljan osotteet. No, kaveltiin tuonne East Sidelle ja todettiin, etta sita osotetta ei oo olemassa! Numerot loppu liian aikasin :-D Etittiin iPhone ja iPod kadessa langatonta nettia, etta voitais kattoa netista se osote ja lopulta loydettiinki heikko yhteys. No, luettiin jotain keskustelufoorumia ja porukalla oli debatti menossa siita oikeasta osotteesta. Joku oli sitte kirjottanu, etta kuulkaas, mina asun New Yorkissa ja se osote on tasan tarkkaan tama ja tama. Ku paasette sinne, tiiatte, etta ootte oikeessa paikassa. Se osote, missa kaytiin aluksi, oli sen Carrien asunnon "virallinen" osote mutta feikki. Ja ne asuntokohtaukset on kuulemma kuvattu 5 eri paikassa mutta taa osote, mika luki siella keskustelupalstalla, pitais olla sitte se, missa on se kuuluisa portaikko. Se oli n. korttelin kauempana ja mentiin sinne, loydettiin oikea osoite ja.. TADAA! Se naytti ihan taysin erilta, ku sarjassa :-D Ovi oli ihan erilainen ja portaat myos, eli ei se ollu sekaan. Ellei sita oo oikeesti muutettu taysin. Niin masentavaa. Luovutettiin.

Seuraavaksi tallusteltiin Times Squaren laheisyyteen ja paatettiin hakea cupcaket Crumbs Bakerysta. Kaytiin siella myos toissapaivana ja - sanat ei riita kertomaan. Todennakoisesti ei myoskaan kuvat. En oo mikaan suuri leivosten ystava mutta naa oli niin massiivisia, ettei voi muuta ku rakastaa (ehka liian lieva tunne). Ne on kaks kertaa mun nyrkin kokosia, makuja on lukemattomia. Mutta se ite cupcake on varmasti niin rasvanen ja voinen ja kermanen, ettei oo ehka pahempaa kaloripommia. Sellanen kunnon jenkkimeininki! Sisalla on myos yleensa sulaa suklaata ja paalla n. kolme kerrosta eri varista suklaata, taikina on tosi pehmeeta ja suklaista. :D Kaytiin siella alun perin, koska ne toimittaa cupcakeja Howard Sternin (nyt ootte kaikki silleen, etta who? Mutta se on tositositosi kuuluisa (ja rikas) radiojuontaja New Yorkissa) radioshowhun joka viikko ja Juho kuuntelee sita ohjelmaa joka paiva. Juho sano siita leipomosta ja haluttiin kayda testaamassa, etta onko ne oikeesti niin hyvia, ku milta ne radio-ohjelmassa kuulostaa kuvailtuina. Graah, niin hyvaa. Ei sita kylla kokonaan jaksa syoda mutta ei se haittaa. Jatkettiin sitte matkaa Ground Zerolle ja Staten Islandin lautalle pain. Ground Zero oli aika karu kylla, paikkahan on nyt siis rakennusaluetta, ne tekee siihen jonku massiivisen rakennuksen tilalle mutta olihan se hurja kattoa sita valtavan isoa tyhjaa aluetta ja miettia, etta joskus siina oli kaks jarkyttavan korkeeta tornia. Viereisella seinalla oli paljo muistomerkkeja, kukkia ja viesteja. Huhhuh.

Kappailtiin rantaan ja etittiin Staten Islandille meneva lautta, joka oli valtava ja oranssi. Tama siis sen takia, etta haluttiin naha Vapaudenpatsas lahempaa mutta ei kiinnostanu maksaa ja menna ihan sinne ite patsaalle. Lautta oli ilmanen ja n. 15-20 minuutissa oltiin Staten Islandilla. Oli aika mahtava naky se patsas, mielettoman isohan se on. Siella se leidi konotti, vilkuteltiin sille mutta ei se vastannu.. Tultiin takas oikeestaan saman tien, koska jalat oli niin jumissa kaikesta kavelemisesta ja Staten Island ei nayttany niin coolilta, etta teki mieli lahta samoilemaan. Otettiin lautta siis takas ja lahettiin ettimaan Hootersia! :-D Haha. Kaytiin syomassa ja kattelemassa ysarivaatteisiin pukeutuneita tarjoilijoita. Oikeesti, laittais jotku siistimmat ryijyt paalle? Oli myos ehka semisti liikaa pakkelia mutta hei, kuka meika on arvostelemaan.. Ruoka ei ollu mitaan mainitsemisen arvosta mutta pitihan siella nyt kayda, ku taalla ollaan. Juhoa havetti hirveesti menna sinne mutta pakotin sen. Hyva mina. Sita tais vaha ujostuttaa kaikki ne natit tytot hihii..

Hostellille paastyamme kuului vaan, etta tumps, ku lysahdettiin sankyyn ja uni tuli heti. Meidan huoneessa oli tosi mukava mun ikanen irlantilainen muusikkotytto, jonka kans (luonnollisesti) vaihdettiin yhteystietoja. Lahetaan sen kans syomaan viela bagelit ennen ku meidan shuttlekyyti tulee hakemaan vaha ennen kolmea. Sita ennen kayn viela jalkahoidossa ottamassa pienet rentouttavat hetket ennen yhteensa 16 tunnin matkaa kotiin. 7 tuntia Lontooseen, kolme tuntia Lontoossa ja 3 tuntia Helsinkiin, KOTIIN! En voi kertoa miten outoa. Oululaiset karvalapset, sunnuntaina tavataan! Korotellaan junalla jossain vaiheessa sinne. Heipa! Toivotaan, etta matka menee hyvin ja kaikkea. Yrh, lentaminen.

Pusuin ja suukoin ja heipat (snif) Amerikalle sannoo
Maria ja Juho