Perjantai 12:00
Se olis sitte kotialahto edessa! Taa kaks kuukautta meni just niinku arvelinki - nopiaa. Maailman parhaat kaks kuukautta, kaikki on menny niin nappiin (lukuunottamatta luteita mutta ei niita lasketa), ja Pohjois-Amerikka on nayttany meille parasta puoltaan. Ystavallisia ihmisia, mahtavia kaupunkeja ja paaaljon uusia tuttavuuksia ja kavereita. Mitapa muuta sita voi toivoakaan. Nyt olis kuitenki aika lahta kotiin, joten parempi asennoitua oikealla tavalla, koska siella on myos paljon mahtavia juttuja! Haikea fiilis on kylla vaistamatta. Me ollaan Mr. Kinkin kans paras tiimi ikina, lissaa tammosia reissuja ja nopiaa.
Eilen oli siis viimeinen paiva, ja tehtiin aika lailla kaikki, mita haluttiinki. Oli luonnollisesti pakko kayda ostamassa itelle viela I <3 NY -paita ja Obama-paita. Obama on niin cool! Aamu alko bageleiden ja hedelmien ostamisella, sitte kappailtiin Central Parkissa ja etittiin sopiva paikka piknikille. Syotettiin puluille ananasta mutta ei ne huolinu.. Seuraavaks lahettiin metsastaan Carrien asuntoa ja hahs! Olin ottanu sen osotteen sellasesta Sex and the City -esitteesta, missa luki kaikkien neljan osotteet. No, kaveltiin tuonne East Sidelle ja todettiin, etta sita osotetta ei oo olemassa! Numerot loppu liian aikasin :-D Etittiin iPhone ja iPod kadessa langatonta nettia, etta voitais kattoa netista se osote ja lopulta loydettiinki heikko yhteys. No, luettiin jotain keskustelufoorumia ja porukalla oli debatti menossa siita oikeasta osotteesta. Joku oli sitte kirjottanu, etta kuulkaas, mina asun New Yorkissa ja se osote on tasan tarkkaan tama ja tama. Ku paasette sinne, tiiatte, etta ootte oikeessa paikassa. Se osote, missa kaytiin aluksi, oli sen Carrien asunnon "virallinen" osote mutta feikki. Ja ne asuntokohtaukset on kuulemma kuvattu 5 eri paikassa mutta taa osote, mika luki siella keskustelupalstalla, pitais olla sitte se, missa on se kuuluisa portaikko. Se oli n. korttelin kauempana ja mentiin sinne, loydettiin oikea osoite ja.. TADAA! Se naytti ihan taysin erilta, ku sarjassa :-D Ovi oli ihan erilainen ja portaat myos, eli ei se ollu sekaan. Ellei sita oo oikeesti muutettu taysin. Niin masentavaa. Luovutettiin.
Seuraavaksi tallusteltiin Times Squaren laheisyyteen ja paatettiin hakea cupcaket Crumbs Bakerysta. Kaytiin siella myos toissapaivana ja - sanat ei riita kertomaan. Todennakoisesti ei myoskaan kuvat. En oo mikaan suuri leivosten ystava mutta naa oli niin massiivisia, ettei voi muuta ku rakastaa (ehka liian lieva tunne). Ne on kaks kertaa mun nyrkin kokosia, makuja on lukemattomia. Mutta se ite cupcake on varmasti niin rasvanen ja voinen ja kermanen, ettei oo ehka pahempaa kaloripommia. Sellanen kunnon jenkkimeininki! Sisalla on myos yleensa sulaa suklaata ja paalla n. kolme kerrosta eri varista suklaata, taikina on tosi pehmeeta ja suklaista. :D Kaytiin siella alun perin, koska ne toimittaa cupcakeja Howard Sternin (nyt ootte kaikki silleen, etta who? Mutta se on tositositosi kuuluisa (ja rikas) radiojuontaja New Yorkissa) radioshowhun joka viikko ja Juho kuuntelee sita ohjelmaa joka paiva. Juho sano siita leipomosta ja haluttiin kayda testaamassa, etta onko ne oikeesti niin hyvia, ku milta ne radio-ohjelmassa kuulostaa kuvailtuina. Graah, niin hyvaa. Ei sita kylla kokonaan jaksa syoda mutta ei se haittaa. Jatkettiin sitte matkaa Ground Zerolle ja Staten Islandin lautalle pain. Ground Zero oli aika karu kylla, paikkahan on nyt siis rakennusaluetta, ne tekee siihen jonku massiivisen rakennuksen tilalle mutta olihan se hurja kattoa sita valtavan isoa tyhjaa aluetta ja miettia, etta joskus siina oli kaks jarkyttavan korkeeta tornia. Viereisella seinalla oli paljo muistomerkkeja, kukkia ja viesteja. Huhhuh.
Kappailtiin rantaan ja etittiin Staten Islandille meneva lautta, joka oli valtava ja oranssi. Tama siis sen takia, etta haluttiin naha Vapaudenpatsas lahempaa mutta ei kiinnostanu maksaa ja menna ihan sinne ite patsaalle. Lautta oli ilmanen ja n. 15-20 minuutissa oltiin Staten Islandilla. Oli aika mahtava naky se patsas, mielettoman isohan se on. Siella se leidi konotti, vilkuteltiin sille mutta ei se vastannu.. Tultiin takas oikeestaan saman tien, koska jalat oli niin jumissa kaikesta kavelemisesta ja Staten Island ei nayttany niin coolilta, etta teki mieli lahta samoilemaan. Otettiin lautta siis takas ja lahettiin ettimaan Hootersia! :-D Haha. Kaytiin syomassa ja kattelemassa ysarivaatteisiin pukeutuneita tarjoilijoita. Oikeesti, laittais jotku siistimmat ryijyt paalle? Oli myos ehka semisti liikaa pakkelia mutta hei, kuka meika on arvostelemaan.. Ruoka ei ollu mitaan mainitsemisen arvosta mutta pitihan siella nyt kayda, ku taalla ollaan. Juhoa havetti hirveesti menna sinne mutta pakotin sen. Hyva mina. Sita tais vaha ujostuttaa kaikki ne natit tytot hihii..
Hostellille paastyamme kuului vaan, etta tumps, ku lysahdettiin sankyyn ja uni tuli heti. Meidan huoneessa oli tosi mukava mun ikanen irlantilainen muusikkotytto, jonka kans (luonnollisesti) vaihdettiin yhteystietoja. Lahetaan sen kans syomaan viela bagelit ennen ku meidan shuttlekyyti tulee hakemaan vaha ennen kolmea. Sita ennen kayn viela jalkahoidossa ottamassa pienet rentouttavat hetket ennen yhteensa 16 tunnin matkaa kotiin. 7 tuntia Lontooseen, kolme tuntia Lontoossa ja 3 tuntia Helsinkiin, KOTIIN! En voi kertoa miten outoa. Oululaiset karvalapset, sunnuntaina tavataan! Korotellaan junalla jossain vaiheessa sinne. Heipa! Toivotaan, etta matka menee hyvin ja kaikkea. Yrh, lentaminen.
Pusuin ja suukoin ja heipat (snif) Amerikalle sannoo
Maria ja Juho
perjantai 31. heinäkuuta 2009
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Get up, stand up
Keskiviikko 11:00
Huomenta! Me tassa tehdaan lahtoa kaupungille, eilen kierreltiin kauppoja koko paiva ja illan paatteeksi ostettiin liput stand up -komiikkashowhun. Mukaan tuli myos sen saksalaisen kaveri, joka asuu taalla pari kuukautta. Mita usiampi kokki, sen parempi soppa! Haha, olihan se kylla vajaa kaks tuntia veet silimissa nauramista, siella oli 6-7 eri koomikkoa ja kaikki (paitsi yks) oli tosi hauskoja. Lippu makso $ 7,5 dollaria eli ei palio mittaan.
Nyt on siis potkaistu kayntiin kolmanneksi viimenen paiva Jenkeissa! Paiva on varmasti taas taynna ohjelmaa, taytyy ottaa kaikki ilo irti viela kun pystyy. Senpa vuoksi me haippastaan tasta koneelta ja lahetaan cream cheese bagelin kautta nauttimaan New Yorkista while we can =) Ja tiiatteko mika on hullua. Kolme suomalaista, jotka tavattiin Philadelphian hostellissa, kaveli eilen vastaan Times Squaren lahella. Mika todennakoisyys? Ja se texasilainen, joka ei oo koskaan nahny lunta (huonekaveri Phillyssa), istu viereisella koneella, ku tulin alakertaan, ja on siina edelleen. Meinas menna pasmat sekasi, ku menin tokkimaan sita, etta onko se se oikiasti :-D Haha. Mika todennakoisyys?!
Heiputi vaan!
Marsa ja Juspa
Huomenta! Me tassa tehdaan lahtoa kaupungille, eilen kierreltiin kauppoja koko paiva ja illan paatteeksi ostettiin liput stand up -komiikkashowhun. Mukaan tuli myos sen saksalaisen kaveri, joka asuu taalla pari kuukautta. Mita usiampi kokki, sen parempi soppa! Haha, olihan se kylla vajaa kaks tuntia veet silimissa nauramista, siella oli 6-7 eri koomikkoa ja kaikki (paitsi yks) oli tosi hauskoja. Lippu makso $ 7,5 dollaria eli ei palio mittaan.
Nyt on siis potkaistu kayntiin kolmanneksi viimenen paiva Jenkeissa! Paiva on varmasti taas taynna ohjelmaa, taytyy ottaa kaikki ilo irti viela kun pystyy. Senpa vuoksi me haippastaan tasta koneelta ja lahetaan cream cheese bagelin kautta nauttimaan New Yorkista while we can =) Ja tiiatteko mika on hullua. Kolme suomalaista, jotka tavattiin Philadelphian hostellissa, kaveli eilen vastaan Times Squaren lahella. Mika todennakoisyys? Ja se texasilainen, joka ei oo koskaan nahny lunta (huonekaveri Phillyssa), istu viereisella koneella, ku tulin alakertaan, ja on siina edelleen. Meinas menna pasmat sekasi, ku menin tokkimaan sita, etta onko se se oikiasti :-D Haha. Mika todennakoisyys?!
Heiputi vaan!
Marsa ja Juspa
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Back in da hoods
Tiistai 11:30
Hola! Uusi paiva New Yorkissa on alkanut. Herailtiin pari tuntia sitte, nyt on olo freesi ja voittamaton! Ei paasty viela liikkumaan mihinkaan, ku jumahdettiin jutskailemaan yhden meidan huonekavereista kans. Ollaan siis 6 hengen huoneessa, siella on itavaltalainen pariskunta ja kaks muuta tyyppia, joita ei olla tavattu viela. Taa, jonka kans jaatiin juttelemaan, on saksalainen ehka 25-vuotias heebo, joka on sosiaalityontekija. Se on asunu Suomessaki, 4 kuukautta! Helsingin Pasilassa. Aws. Arvas heti, etta ollaan Suomesta. Mita kummaa? Meilla ei ollu ees morapuukkoa ja kossupulloa kaessa, mista se tiesi. Tuli hyva rako tulla kirjotteleen, kun se meni suihkuun, lahetaan sitte yhessa syomaan vaha aamupalaa ja sitte tekemaan viela (toivottavasti) viimesia ostoksia! Taalta loytyyki Ross ja Burlington, jee! Ne on molemmat siis niita isoja tavarataloja, jotka myy merkkituotteita halvalla. Bongattiin eilen Philadelphiasta myos Ross (jonka olemassaolosta ei tiedetty, koska niiden kotisivuilla luki, ettei niilla oo liikkeita taalla itarannikon ylaosassa). Oltiin sillon just matkalla bussipysakille, aikaa oli ehka puoli tuntia ja pakkohan se oli lahta viela tekeen kierros :-D Haukan elein kavin lapi laukut (loysin yhden) ja kengat. Sitte Juho oliki jo aika hermostuneena odottelemassa laukkujen kans, luuli, etta olin jaany sunnuntaishoppailemaan.. No, seki osti sitte Guessin kellon ehka sekunnin miettimisajalla. Hah! Mies, joka ei oo koskaan ostanu kelloa elamassaan ja yleensa inhoaa kaikkea, mita pitaa pitaa ranteessa tai sormissa, osti kellon. Guessin kellon :-D Tassa tilanteessa ei voi osoittaa sormeaan keneenkaan muuhun ku muhun, mulla taytyy olla vaha huono vaikutus viattomiin epamaterialisteihin..
Eilen siis lahdettiin iloisin mielin Philadelphiasta kohti kotoisaa Nycia, Philly oli tosi positiivinen yllatys, menisin ehdottomasti kaymaan toistekin! Rinkka oli mukavan "kevyt", ehka vain 20 kiloa :D Verrattuna kuitenkin siihen, mita se oli ennen uuden laukun ostoa, ero oli suuri. Vaarallista olla Jenkeissa kaks kuukautta, eika oo ees vitsi! Sen pienen Ross-mutkan jalkeen mentiin juoksujalkaa bussipysakille, joka oli merkitty tulostettuun bussilippuun ainoastaan 6th St x Market St. Eli noiden kahden kadun risteyksessa. Ihan mielenkiintoista oli, ku naa kaks katua ristes neljaan eri suuntaan ja tiet oli kakssuuntasia. Saahan siina sitte miettia, etta mistakohan kohti se tulee hakemaan! Mutta jalleen kerran tuli todistettua, etta amerikkalaiset on huippuystavallisia ja mukavia, koska eras mies neuvo meille, missa se bussipysakki on. Se ei siis ollu mikaan pysakki, siina oli vaan kaks penkkia ja siihenhan se bussi sitte tosiaan tuli. Helpottuneina kiivettiin kyytiin, surffailtiin netissa vajaan kahden tunnin matka ja tadaa, New York! Chinatownista matka Upper West Siden hostelliin kavi joutuisasti, tunnetaan kaupunki jo lahes kuin omat taskumme ;) No ei nyt sentaan, mutta on mukavaa, ku ei oo ihan niin hukassa enaa. En ees muista kuinka monta kertaa lahettiin vaaraan junaan vaaraan suuntaan ekalla New Yorkin reissulla!
Illalla lahettiin tutkailemaan Union Squarea, missa sijaitsi mooonta jattikokoista kauppaa. Kaikki kengat sai kuitenki luvan jaada hyllyilleen, ostettiin kirsikoita ja mentiin puistoon istumaan. Sielta loyty monta mielenkiintoista persoonaa. Yks vanha mies, joka niin kovasti iski meidan vieressa istunutta tyttoa, etta kavi jo melkein saaliksi sita ukkelia. Joku tyyppi tanssi, toinen seiso kasillaan ja sita rataa. Monia virikkeita.. Falafelpitaleivan kautta tultiin puolenyon maissa takas hostellille nukkumaan.
Semmosta tanne! Iltapaivalla (jos ehditaan), kaydaan kattomassa se "Carrien" asunto ja ehka Rockefeller Centerin kattotasanteella mutta se ei oo niin pakollinen, ku ollaan kuitenki nahty jo Empire State Building. Oishan tuo hieno menna sinne kuitenki vaikka auringonlaskun aikaan ja napsasta pari kuvvaa!
Hej!
M & J
Hola! Uusi paiva New Yorkissa on alkanut. Herailtiin pari tuntia sitte, nyt on olo freesi ja voittamaton! Ei paasty viela liikkumaan mihinkaan, ku jumahdettiin jutskailemaan yhden meidan huonekavereista kans. Ollaan siis 6 hengen huoneessa, siella on itavaltalainen pariskunta ja kaks muuta tyyppia, joita ei olla tavattu viela. Taa, jonka kans jaatiin juttelemaan, on saksalainen ehka 25-vuotias heebo, joka on sosiaalityontekija. Se on asunu Suomessaki, 4 kuukautta! Helsingin Pasilassa. Aws. Arvas heti, etta ollaan Suomesta. Mita kummaa? Meilla ei ollu ees morapuukkoa ja kossupulloa kaessa, mista se tiesi. Tuli hyva rako tulla kirjotteleen, kun se meni suihkuun, lahetaan sitte yhessa syomaan vaha aamupalaa ja sitte tekemaan viela (toivottavasti) viimesia ostoksia! Taalta loytyyki Ross ja Burlington, jee! Ne on molemmat siis niita isoja tavarataloja, jotka myy merkkituotteita halvalla. Bongattiin eilen Philadelphiasta myos Ross (jonka olemassaolosta ei tiedetty, koska niiden kotisivuilla luki, ettei niilla oo liikkeita taalla itarannikon ylaosassa). Oltiin sillon just matkalla bussipysakille, aikaa oli ehka puoli tuntia ja pakkohan se oli lahta viela tekeen kierros :-D Haukan elein kavin lapi laukut (loysin yhden) ja kengat. Sitte Juho oliki jo aika hermostuneena odottelemassa laukkujen kans, luuli, etta olin jaany sunnuntaishoppailemaan.. No, seki osti sitte Guessin kellon ehka sekunnin miettimisajalla. Hah! Mies, joka ei oo koskaan ostanu kelloa elamassaan ja yleensa inhoaa kaikkea, mita pitaa pitaa ranteessa tai sormissa, osti kellon. Guessin kellon :-D Tassa tilanteessa ei voi osoittaa sormeaan keneenkaan muuhun ku muhun, mulla taytyy olla vaha huono vaikutus viattomiin epamaterialisteihin..
Eilen siis lahdettiin iloisin mielin Philadelphiasta kohti kotoisaa Nycia, Philly oli tosi positiivinen yllatys, menisin ehdottomasti kaymaan toistekin! Rinkka oli mukavan "kevyt", ehka vain 20 kiloa :D Verrattuna kuitenkin siihen, mita se oli ennen uuden laukun ostoa, ero oli suuri. Vaarallista olla Jenkeissa kaks kuukautta, eika oo ees vitsi! Sen pienen Ross-mutkan jalkeen mentiin juoksujalkaa bussipysakille, joka oli merkitty tulostettuun bussilippuun ainoastaan 6th St x Market St. Eli noiden kahden kadun risteyksessa. Ihan mielenkiintoista oli, ku naa kaks katua ristes neljaan eri suuntaan ja tiet oli kakssuuntasia. Saahan siina sitte miettia, etta mistakohan kohti se tulee hakemaan! Mutta jalleen kerran tuli todistettua, etta amerikkalaiset on huippuystavallisia ja mukavia, koska eras mies neuvo meille, missa se bussipysakki on. Se ei siis ollu mikaan pysakki, siina oli vaan kaks penkkia ja siihenhan se bussi sitte tosiaan tuli. Helpottuneina kiivettiin kyytiin, surffailtiin netissa vajaan kahden tunnin matka ja tadaa, New York! Chinatownista matka Upper West Siden hostelliin kavi joutuisasti, tunnetaan kaupunki jo lahes kuin omat taskumme ;) No ei nyt sentaan, mutta on mukavaa, ku ei oo ihan niin hukassa enaa. En ees muista kuinka monta kertaa lahettiin vaaraan junaan vaaraan suuntaan ekalla New Yorkin reissulla!
Illalla lahettiin tutkailemaan Union Squarea, missa sijaitsi mooonta jattikokoista kauppaa. Kaikki kengat sai kuitenki luvan jaada hyllyilleen, ostettiin kirsikoita ja mentiin puistoon istumaan. Sielta loyty monta mielenkiintoista persoonaa. Yks vanha mies, joka niin kovasti iski meidan vieressa istunutta tyttoa, etta kavi jo melkein saaliksi sita ukkelia. Joku tyyppi tanssi, toinen seiso kasillaan ja sita rataa. Monia virikkeita.. Falafelpitaleivan kautta tultiin puolenyon maissa takas hostellille nukkumaan.
Semmosta tanne! Iltapaivalla (jos ehditaan), kaydaan kattomassa se "Carrien" asunto ja ehka Rockefeller Centerin kattotasanteella mutta se ei oo niin pakollinen, ku ollaan kuitenki nahty jo Empire State Building. Oishan tuo hieno menna sinne kuitenki vaikka auringonlaskun aikaan ja napsasta pari kuvvaa!
Hej!
M & J
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Ihku Philadelphia
Sunnuntai 22:00
Tultiin just keskustasta, vietettiin paiva kavellen ja shoppaillen. Tosi paljo kivoja kauppoja ja ennen kaikkea mahtavia halpaketjuliikkeita, jotka myy merkkitavaraa sun muuta yli puolet halvemmalla, mita ne maksaa tavarataloissa. Eli mita.. 4 kertaa halvemmalla, mita saa Suomesta? Huhhuh. Ostoksia oli niin paljo, etta piti satsata 30 dollaria lentolaukkuun, mihin sai mahtumaan ne kaikki laukut, lompakot, kengat, rannekellot ja vaatteet! Se siita budjetissa pitaytymisesta.. Mutta halvalla lahti, joten yritan lohduttautua silla. Ja ehka me ostettiin myos pari tuliaista ;) Plus tietysti kotiin Philadelphia-magneetti! Nyt meilla on magneetit San Franista, New Yorkista, Washingtonista ja taalta. Huippuahan tietysti ois, jos oltais tajuttu aleta ostaa sellanen joka paikasta jo aiemmin, mutta hei, ens kerralla sitte. Hyva syy tulla takas!
Juho osti mulle lahjaksi uuden superpallon (semmosen jattipallon, en kylla muista oonko kertonu siita..), jollasen se nakkas puskaan San Franciscossa eika loydetty sita enaa. Se on siis superpallo, jonka halkasija on 10 cm ja sisalla on vetta ja hiletta :-D Eli siistein ikina! Nyt meilla on kaikki, mita ihminen voi ikina toivoa, hahs.
Viime yo saatiin nukkua rauhassa. Juteltiin tunti ennen nukkumaanmenoa huonekavereiden kans, joka oli pariskunta, Texas+Ranska. Tosi mukavia! Se texasilainen poitsu ei oo koskaan nahny lunta! Tuntuu niin hassulta. Se sano, etta silla on lumifetissi ja oli ihan mielissaan, ku kerrottiin, miten paljo Lapissa on lunta talvella. Tuntuu suomalaiselle niin oudolta tavata ihminen, joka ei oo koskaan nahny lunta. Meillahan sita sataa aika lailla ympari vuoden.. Se pariskunta oli tavannu Japanissa vaihdossa ollessaan ja ne kerto mm. siita, miten paljo Japanissa tehdaan itsemurhia. Jos ihminen tappaa ittensa hyppaamalla junan alle, itsemurhan tehneen omaiset joutuu maksamaan n. 200 000 euroa sen takia, etta itsemurhan tehnyt on aiheuttanu vaivaa muille matkustajille viivyttamalla junia. Aika rankalta kuulostaa. Japanissa ihmisilla on kuulemma niin syva velvollisuudentunto yhteiskuntaansa kohtaan, etta se kuuliaisuus menee ihan liiallisuuksiin. Tilanteessa, jossa joku poika oli hypanny radalle, paikalliset oli alkanu kirota, koska myohastyvat toista ja osa oli menny ottamaan kannykalla kuvia raiteilla olevista palasista. Vaha erilainen olis se valtaosan reaktio meilla. Siella ihmiset ei niinkaan tee itsemurhaa masennuksesta tms. vaan monesti sen takia, koska haluavat osoittaa olevansa ikaan kuin vilpittomia, jos ovat esim. nolanneet/hapaisseet itsensa. Ja ihmiset kunnioittaa itsemurhan tehnytta, koska se on osittain arvostuksen paikka, kun joku tekee itsemurhan. On olemassa niin erilaisia kulttuureita, etta ei ihme, jos valilla ollaan vaha tormayskurssilla. Mutta se on tosi hieno asia, ettei kaikilla oo samanlaiset tavat, asenteet ja ajatukset. Onpa ainaki monipuolisempaa tama elama.
Aamulla ku herattiin niin kylla kutitti puremia niin paljo, etta meinasin raivostua mutta sain hillittya itteni. Miksi kaikki otokat iskee aina kantaluuhun (vai mika se on), varpaisiin ja sormiin? :( Ei niita voi ees raapia kunnolla. Pari jattipaukamaa loyty, enka tiia onko ne uusia vai enko oo vaan tajunnu raapia niita aiemmin mutta toivon, ettei niilla oo mitaan tekemista viime yon kans! Juho ei ainakaan saanu yhtaan puremaa viime yona. Toivotaan nyt, ettei niita oo repussa, koska vaatteet pestiin jo. Edit: taalla on nakojaan saaskia, laiskin just yhta, etta ehka ne puremat on niista, jos ne on tullu vasta? Mutta pessimisti ei pety, joten en riemuitse viela.. Taa hostelli on kuitenki tosi siisti ja aivan mahtava paikka. Huomenna mennaan takas Nycissa siihen hostelliin, missa oltiin reissun alussa, koska koettiin se tosi siistiks ja hyvaks, sijaintiki tosi hyva. Meidan huonekaverilta Washingtonissa oli just pollitty siella samassa NY-hostellissa sailytyskaapista 500 dollaria pari paivaa aiemmin ennen ku kerto meille asiasta. Passi ym. oli jatetty. Siella hostellin seinalla on kylla taulu, missa lukee, ettei saa jattaa mitaan arvokasta lokeroon (ne lukitaan siis omalla lukolla) mutta kylla meilla oli siella ihan kaikki arvokkaat viimeksi. Silta oli rikottu lukko siis, joten pitaapa vieda respaan ne omat passit talteen nyt ku menee sinne, ettei ne haviais.. Ois aika hanurista kadottaa ne. Meilla on jo suunnitelmat valmiina, mita kaikkea halutaan naha ja teha viela Nycissa! Listalla muun muassa Sinkkuelaman Carrien kampan tsiikaaminen ja piknik Central parkissa. Ah, New York, parasta mita maailmasta loytyy!
Nyt lahen hiplaileen mun uusia ostoksia huoneeseen, jonka jalkeen on aika painaa paa tyynyyn ja vetasta unta kuuppaan. Bussiin hypataan huomenna taas puoli kolmen maissa paivalla, katotaan mita tekemista keksitaan pariksi tunniksi keskustassa! Rinkat selassa on vaha hikista kavella, ku paivisin on niiin kuuma.
Adios!
Me
Tultiin just keskustasta, vietettiin paiva kavellen ja shoppaillen. Tosi paljo kivoja kauppoja ja ennen kaikkea mahtavia halpaketjuliikkeita, jotka myy merkkitavaraa sun muuta yli puolet halvemmalla, mita ne maksaa tavarataloissa. Eli mita.. 4 kertaa halvemmalla, mita saa Suomesta? Huhhuh. Ostoksia oli niin paljo, etta piti satsata 30 dollaria lentolaukkuun, mihin sai mahtumaan ne kaikki laukut, lompakot, kengat, rannekellot ja vaatteet! Se siita budjetissa pitaytymisesta.. Mutta halvalla lahti, joten yritan lohduttautua silla. Ja ehka me ostettiin myos pari tuliaista ;) Plus tietysti kotiin Philadelphia-magneetti! Nyt meilla on magneetit San Franista, New Yorkista, Washingtonista ja taalta. Huippuahan tietysti ois, jos oltais tajuttu aleta ostaa sellanen joka paikasta jo aiemmin, mutta hei, ens kerralla sitte. Hyva syy tulla takas!
Juho osti mulle lahjaksi uuden superpallon (semmosen jattipallon, en kylla muista oonko kertonu siita..), jollasen se nakkas puskaan San Franciscossa eika loydetty sita enaa. Se on siis superpallo, jonka halkasija on 10 cm ja sisalla on vetta ja hiletta :-D Eli siistein ikina! Nyt meilla on kaikki, mita ihminen voi ikina toivoa, hahs.
Viime yo saatiin nukkua rauhassa. Juteltiin tunti ennen nukkumaanmenoa huonekavereiden kans, joka oli pariskunta, Texas+Ranska. Tosi mukavia! Se texasilainen poitsu ei oo koskaan nahny lunta! Tuntuu niin hassulta. Se sano, etta silla on lumifetissi ja oli ihan mielissaan, ku kerrottiin, miten paljo Lapissa on lunta talvella. Tuntuu suomalaiselle niin oudolta tavata ihminen, joka ei oo koskaan nahny lunta. Meillahan sita sataa aika lailla ympari vuoden.. Se pariskunta oli tavannu Japanissa vaihdossa ollessaan ja ne kerto mm. siita, miten paljo Japanissa tehdaan itsemurhia. Jos ihminen tappaa ittensa hyppaamalla junan alle, itsemurhan tehneen omaiset joutuu maksamaan n. 200 000 euroa sen takia, etta itsemurhan tehnyt on aiheuttanu vaivaa muille matkustajille viivyttamalla junia. Aika rankalta kuulostaa. Japanissa ihmisilla on kuulemma niin syva velvollisuudentunto yhteiskuntaansa kohtaan, etta se kuuliaisuus menee ihan liiallisuuksiin. Tilanteessa, jossa joku poika oli hypanny radalle, paikalliset oli alkanu kirota, koska myohastyvat toista ja osa oli menny ottamaan kannykalla kuvia raiteilla olevista palasista. Vaha erilainen olis se valtaosan reaktio meilla. Siella ihmiset ei niinkaan tee itsemurhaa masennuksesta tms. vaan monesti sen takia, koska haluavat osoittaa olevansa ikaan kuin vilpittomia, jos ovat esim. nolanneet/hapaisseet itsensa. Ja ihmiset kunnioittaa itsemurhan tehnytta, koska se on osittain arvostuksen paikka, kun joku tekee itsemurhan. On olemassa niin erilaisia kulttuureita, etta ei ihme, jos valilla ollaan vaha tormayskurssilla. Mutta se on tosi hieno asia, ettei kaikilla oo samanlaiset tavat, asenteet ja ajatukset. Onpa ainaki monipuolisempaa tama elama.
Aamulla ku herattiin niin kylla kutitti puremia niin paljo, etta meinasin raivostua mutta sain hillittya itteni. Miksi kaikki otokat iskee aina kantaluuhun (vai mika se on), varpaisiin ja sormiin? :( Ei niita voi ees raapia kunnolla. Pari jattipaukamaa loyty, enka tiia onko ne uusia vai enko oo vaan tajunnu raapia niita aiemmin mutta toivon, ettei niilla oo mitaan tekemista viime yon kans! Juho ei ainakaan saanu yhtaan puremaa viime yona. Toivotaan nyt, ettei niita oo repussa, koska vaatteet pestiin jo. Edit: taalla on nakojaan saaskia, laiskin just yhta, etta ehka ne puremat on niista, jos ne on tullu vasta? Mutta pessimisti ei pety, joten en riemuitse viela.. Taa hostelli on kuitenki tosi siisti ja aivan mahtava paikka. Huomenna mennaan takas Nycissa siihen hostelliin, missa oltiin reissun alussa, koska koettiin se tosi siistiks ja hyvaks, sijaintiki tosi hyva. Meidan huonekaverilta Washingtonissa oli just pollitty siella samassa NY-hostellissa sailytyskaapista 500 dollaria pari paivaa aiemmin ennen ku kerto meille asiasta. Passi ym. oli jatetty. Siella hostellin seinalla on kylla taulu, missa lukee, ettei saa jattaa mitaan arvokasta lokeroon (ne lukitaan siis omalla lukolla) mutta kylla meilla oli siella ihan kaikki arvokkaat viimeksi. Silta oli rikottu lukko siis, joten pitaapa vieda respaan ne omat passit talteen nyt ku menee sinne, ettei ne haviais.. Ois aika hanurista kadottaa ne. Meilla on jo suunnitelmat valmiina, mita kaikkea halutaan naha ja teha viela Nycissa! Listalla muun muassa Sinkkuelaman Carrien kampan tsiikaaminen ja piknik Central parkissa. Ah, New York, parasta mita maailmasta loytyy!
Nyt lahen hiplaileen mun uusia ostoksia huoneeseen, jonka jalkeen on aika painaa paa tyynyyn ja vetasta unta kuuppaan. Bussiin hypataan huomenna taas puoli kolmen maissa paivalla, katotaan mita tekemista keksitaan pariksi tunniksi keskustassa! Rinkat selassa on vaha hikista kavella, ku paivisin on niiin kuuma.
Adios!
Me
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Maasta se pienikin ponnistaa
Lauantai 21:00
Jospa sita lahtis nyt uuteen nousuun uudessa paikassa. Tultiin ihan just tunti sitte tanne Philadelphian hostelliin, joka on n. 40 minuutin bussimatkan paassa keskustasta mutta ihanalla alueella. Metsaa ymparilla, tien toisella puolella hevostalli, missa on myos paljo koiria, ja hostelliki on niinku maalaiskartano kerrassaan! Mieli lepaa. Philadelphian kaupunki naytti erittain mukavalta lyhyen tuttavuuden perusteella, kaveltiin vaan Chinatownin bussiasemalta bussipysakille. Huomenna herataan aikasin ja lahetaan tutkimaan kaupunkia. Taalla ei ilmeisesti oo osavaltioveroa niin kuin normaalisti aina on, joten se tarkottais sita, etta sais shoppailla verottomasti! Veroprosentti on yksilollinen jokaisen osavaltion kohdalla, pyorii yleensa 10 % molemmin puolin ja se lisataan sitte aina kaikkien ostosten loppuun. Ruokakaupassa, vaatekaupassa jne.
Viime yohan meni sitten nukkumatta, ei tosin raaskittu sanoa hostellin omistajahepulle, ettei ees oltu koko huoneessa, kun se aamulla kysy, etta onko tullu lisaa puremia. Oli niin tyytyvainen, ku sanottiin, etta ei niin eihan sita iloa viittiny pilata. Raukkeli, se oli niin herttanen mies. Yo meni valvoessa kolumbialais-amerikkalaisen poitsun kans, joka on runoilija ja tosi syvallinen heppu, hihi. Tosi mukava myos siis, aika kului nopsasti puoli kuuteen, kun poristiin. Sen jalkeen otettiin vaha sohvalepia Juhon kans ja paatettiin lahta pesulaan pesemaan kaikki vaatteet, mita repusta loytyy. Ja niinhan me tehtiin! Kolme koneellista pyorahti vaivattomasti ja kuivausrummun kautta takas reppuun, jonka yritin tutkia taskulampun kanssa. Toivottavasti paastiin eroon niista kamaluuksista! Pieni sekoilu alko iskea aamupaivasta, olin ihan pihalla ja Juho nukahteli nojatuoliin hostellissa (ehka sekunnissa) ja bussiin, ku oltiin matkalla hostellista keskustaan DC:ssa :D Huvittavan nakosta, ku kaverilla on nokka kohti kattoa ja suu auki rohottaa menemaan. Nukahtamiseen ei vaadittu ku pari sekuntia.. Ooteltiin bussia hullujen kiinalaisten bussimatkatoimistossa, missa oli kolme kiinalaista, jotka huusi koko ajan toisilleen. Yks oli sellanen 150-senttinen laiha mies, joka oli selkeesti auktoriteetti. Pelottavia tuommoset..
Ollaan tassa hostellissa kaks yota, joten huomenna on parempi ottaa ilo irti Phillysta, koska se jaa ainoaksi paivaksi taalla! Maanantaina Nykiin takasi paivalla, bussilla jalleen kerran. Matkoissa menee pari tuntia, mika on tosi mukavaa niin ei tarvi ikuisuutta istua. Meidan unisaldo talle paivalle on siis n. tunti, Juholla vaha enemman, ku se sai nukuttua paremmin bussissa. Ymmartanette siis, jos meinaa ramasta, eika ajatus oikein kulje. Meilla on taalla neljan hengen huone, ei olla nahty viela kahta muuta asukkia. Syoksyttiin ensimmaisena suihkuun (jotka on puhtaat, AAH!), koska oltiin sanoinkuvaamattoman limasia rinkan raahaamisen jalkeen. Bussipysakilta hostellille on matkaa n. kilsa, ja rinkka painaa sen 20 kiloa. Mutta ei haittaa taa etaisyys, koska taa paikka on niin ihana! Tyontekijat on tosi mukavia, vastaanotossa on pienenpieni musta puolivuotias koiravauva, joka koko ajan vinku tiskin toiselta puolen lattialta ja hyppi takajaloillaan, ku halus rapsutusta. Annettiin pikkuhauvelille vaha ehdotonta rakkautta sitte siina, koirahullut Maria ja Juho.. Sen nimi on Jimbo! Haluan koiran. :<
Nyt on aivot niin toot, etta pakko painua pehkuihin. Nahtiin bussimatkalla Suomen-lippu, joka liehui lipputankorivistossa! Alla luki viela Finland Suomi. Jee! Isanmaan ylpeytta.
Toivottavasti teilla pikkusilla oululaisilla on ollu mukava Qstock/viikonloppu!
Hej pa er,
Nuhjunarsa
Jospa sita lahtis nyt uuteen nousuun uudessa paikassa. Tultiin ihan just tunti sitte tanne Philadelphian hostelliin, joka on n. 40 minuutin bussimatkan paassa keskustasta mutta ihanalla alueella. Metsaa ymparilla, tien toisella puolella hevostalli, missa on myos paljo koiria, ja hostelliki on niinku maalaiskartano kerrassaan! Mieli lepaa. Philadelphian kaupunki naytti erittain mukavalta lyhyen tuttavuuden perusteella, kaveltiin vaan Chinatownin bussiasemalta bussipysakille. Huomenna herataan aikasin ja lahetaan tutkimaan kaupunkia. Taalla ei ilmeisesti oo osavaltioveroa niin kuin normaalisti aina on, joten se tarkottais sita, etta sais shoppailla verottomasti! Veroprosentti on yksilollinen jokaisen osavaltion kohdalla, pyorii yleensa 10 % molemmin puolin ja se lisataan sitte aina kaikkien ostosten loppuun. Ruokakaupassa, vaatekaupassa jne.
Viime yohan meni sitten nukkumatta, ei tosin raaskittu sanoa hostellin omistajahepulle, ettei ees oltu koko huoneessa, kun se aamulla kysy, etta onko tullu lisaa puremia. Oli niin tyytyvainen, ku sanottiin, etta ei niin eihan sita iloa viittiny pilata. Raukkeli, se oli niin herttanen mies. Yo meni valvoessa kolumbialais-amerikkalaisen poitsun kans, joka on runoilija ja tosi syvallinen heppu, hihi. Tosi mukava myos siis, aika kului nopsasti puoli kuuteen, kun poristiin. Sen jalkeen otettiin vaha sohvalepia Juhon kans ja paatettiin lahta pesulaan pesemaan kaikki vaatteet, mita repusta loytyy. Ja niinhan me tehtiin! Kolme koneellista pyorahti vaivattomasti ja kuivausrummun kautta takas reppuun, jonka yritin tutkia taskulampun kanssa. Toivottavasti paastiin eroon niista kamaluuksista! Pieni sekoilu alko iskea aamupaivasta, olin ihan pihalla ja Juho nukahteli nojatuoliin hostellissa (ehka sekunnissa) ja bussiin, ku oltiin matkalla hostellista keskustaan DC:ssa :D Huvittavan nakosta, ku kaverilla on nokka kohti kattoa ja suu auki rohottaa menemaan. Nukahtamiseen ei vaadittu ku pari sekuntia.. Ooteltiin bussia hullujen kiinalaisten bussimatkatoimistossa, missa oli kolme kiinalaista, jotka huusi koko ajan toisilleen. Yks oli sellanen 150-senttinen laiha mies, joka oli selkeesti auktoriteetti. Pelottavia tuommoset..
Ollaan tassa hostellissa kaks yota, joten huomenna on parempi ottaa ilo irti Phillysta, koska se jaa ainoaksi paivaksi taalla! Maanantaina Nykiin takasi paivalla, bussilla jalleen kerran. Matkoissa menee pari tuntia, mika on tosi mukavaa niin ei tarvi ikuisuutta istua. Meidan unisaldo talle paivalle on siis n. tunti, Juholla vaha enemman, ku se sai nukuttua paremmin bussissa. Ymmartanette siis, jos meinaa ramasta, eika ajatus oikein kulje. Meilla on taalla neljan hengen huone, ei olla nahty viela kahta muuta asukkia. Syoksyttiin ensimmaisena suihkuun (jotka on puhtaat, AAH!), koska oltiin sanoinkuvaamattoman limasia rinkan raahaamisen jalkeen. Bussipysakilta hostellille on matkaa n. kilsa, ja rinkka painaa sen 20 kiloa. Mutta ei haittaa taa etaisyys, koska taa paikka on niin ihana! Tyontekijat on tosi mukavia, vastaanotossa on pienenpieni musta puolivuotias koiravauva, joka koko ajan vinku tiskin toiselta puolen lattialta ja hyppi takajaloillaan, ku halus rapsutusta. Annettiin pikkuhauvelille vaha ehdotonta rakkautta sitte siina, koirahullut Maria ja Juho.. Sen nimi on Jimbo! Haluan koiran. :<
Nyt on aivot niin toot, etta pakko painua pehkuihin. Nahtiin bussimatkalla Suomen-lippu, joka liehui lipputankorivistossa! Alla luki viela Finland Suomi. Jee! Isanmaan ylpeytta.
Toivottavasti teilla pikkusilla oululaisilla on ollu mukava Qstock/viikonloppu!
Hej pa er,
Nuhjunarsa
lauantai 25. heinäkuuta 2009
Nyt hajottaa.
Pe-la 03:00
Nukkuminen on yliarvostettua. Ehka kaikista eniten siita syysta, etta ollaan katkeria, koska me ei voida tehda sita nyt, vaikka pitais. Syy tahan on se, etta meidan sangyssa jyllaa ihanat luteet, joten annettiin periksi. Arviolta 70 puremaa Juhon nahassa riittaa, ne kutiaa ihan pirusti! Koko on samaa luokkaa, ku paarman purema. Kovia ja niin kovin kutisevia. :< Mulla saldo on alle 10. Ollaan alakerrassa, onneks on virikkeita (ja ilimasta ruokaa) niin ei kay aika ihan liian pitkaksi. Me ei nyt tiedeta, ollaanko tuotu naa mukanamme (koska luteet eli bedbugit matkustaa tosi helposti matkatavaroissa ja vaatteissa) vai onko naa taalta hostellista. Juho on saanu muutamia puremia tosi monessa paikassa tan reissun aikana, kiitos budjettimatkailun ja halvimpien hostellien. Otokoita loyty meidan patjalta lakanan alta mutta myos lattialta (kokolattiamatolta, mm) loyty otokoiden kuoria, joten hankala sanoa. Muiden sangyissa tata ongelmaa ei oo, ollaan nukuttu jo kahdessa eri sangyssa ja molemmissa tulee puremia. Parilla muulla asukkaalla oli muutama purema ja ne nukkuu eri huoneissa. Patjassa on myos pienenpienia veritahroja, mika nettitiedon mukaan viittaa siihen, etta luteet on pureskellu. Eika ne oo meidan peruilta. Huoh. Yritettiin olla huoneessa mutta kun taskulamppututkimuksen avulla loyty lakanalta n. 4 kuollutta pienta ludetta niin sayonara vaan. Luteista on ihan alyttoman hankala paasta eroon, koska ne sietaa melkein kaikkia tavallisia hyonteismyrkkyja. Tasta johtuen viikon paasta kotiin tullessa rinkat paasee suoraan parvekkeelle, ja vaatteet loytavat tiensa pesukoneeseen. Me toivotaan niin kovasti, etta ne ei kantaudu Suomeen asti. Typerat otokat!
No, ei taa meita lannista. Huippu hostelli siita huolimatta ja paikan omistaja on ihan tosi mukava, lahti meidan kans kauppaan ostamaan kutiamista helpottavaa rasvaa, joka auttaaki yllattavan paljo, ainaki hetkeksi. Huomenna matka jatkuu parin tunnin bussimatkan voimin Philadelphiaan (hyvin vasyneena mutta pientahan tuo!). Tanaan kaytiin kattomassa U.S. Capitol, National Botanic Garden, Air and Space Museum ja pari sotamuistomerkkia. Kavely tuntuu jaloissa aika vahvasti. Loydettiin tanaan pitkan etsinnan jalkeen tosi hyva ruokapaikka (Fuddruckers), joka tarjoili hamppareita niin, etta lautasella oli vaan sampylat ja vegepihvi. Taytteet sai ite latoa tuoreista vihanneksista + kastikkeista! Nammm. Juho lahjotti sen koskemattoman subileivan paivalla jolleki kodittomalle, joka huuteli Juholle, etta "you got candy??" ku Juholla oli kadessa jaatelon kaare. Juho vastas, etta "ei.. mutta haluatko tan leivan?" (se ei halunnu ite syoda sita), ja se nainen meinas menna sekasi. Sano vaan heti kiilto silmissaan (tosi toksahtavasti), etta "yea, give it to me" :-D Puhdasta tilannekomiikkaa. Sitte Juho anto leivan sille, ja nainen ylisti meita niin kauan ku kuultiin, ku kaveltiin poispain. Siunaili kovasti Juhoa ja sen "vaimoa". Aww. Jalkeen pain Juho sano, etta se ois kylla voinu valita jonku vaha laihemmanki, jolle antaa se leipa mutta tokkopa tuo hirveasti pieleen kuitenkaan meni :-D Kyseessa oli siis vaha tuhdimpi nainen. Ei tule varmasti kenellekaan yllatyksena, etta Amerikassa nakee niin isokokoisia ihmisia, etta sanattomaksi menee. Kaikista hammentavinta on, etta niilla on hyvin usein kadessa joko sipsipussi tai McDonald'sin paperipussi. Tai no, ei se sinansa hammentavaa ole, niilla samaisilla pussin sisalloilla ne on ittensa sen kokosiksi alun perin varmasti saanutki. Ehka, ehka? Pistaapa kuitenki vaha miettimaan, etta onkohan kukaan kertonu niille, etta se puppu, joka lukee joka ikisen pikaruokaravintolan seinilla, on aika rankasti valetta? Taalla joka paikassa lukee ranskalaisten/sipulirenkaiden/voipopcornien/sipsien, ihan minka tahansa oikeasti epaterveellisen ruuan kyljessa, etta "no transfat, no cholesterol!" "boiled in 100% peanut oil, no transfat!" tai jotain muuta vastaavaa. Elokuvateatterissa on myos tarjolla sivupoydassa sulaa voita, jota voit sitte laittaa tipoittain omiin poppareihin ;) NAM! Ihan jokaisessa tuotteessa on tuoteseloste, olkoon se sitte vaikka hammastahna. Myos vesipullojen kyljessa lukee, etta "0 calories" ja peraan lueteltuna kaikki hivenaineet/vitamiinit/haitalliset jutut, joiden oivallinen lahde vesi ei ole :D Voi naita amerikkalaisia. Huomaa myos, miten ihmisia yritetaan estaa haastamasta yrityksia oikeuteen typerista asioista; jokaisessa paikassa/mainoksessa on aina lisayksena joku teksti, missa kerrotaan miten yritys ei ota vastuuta jos tapahtuu nain tai joku tekee nain. Karkkipusseissa karkkien kuvien alla lukee, etta "karkki ei ole oikeasti saman kokoinen kuin tassa kuvassa. Kuva on suurennettu. Suurennoksella halutaan vain havainnollistaa karkin ulkonakoa." :-D
Kylla tama otokkaepisodi saa pintaan pienta kotikaipuuta. Helsinkiin ja Ouluun viikon paasta, ei hassumpaa! Me tuodaan sitte sinne pohjoseen nama luteet, jos joudutaan naista pidempaan karsimaan! Etta onnitteluni vaan, rakas aiti ;)
Nyt meen tuijottaan sohvalle telkkaria, josko sita siihen torkahtais hetkeksi.. Haluaisin uittaa itteni ja kaikki tavarani kloriitissa ja sen jalkeen rapsuttaa ihon puhtaaksi terasvillalla.
Terveisin,
semisti masentunu marsu
Nukkuminen on yliarvostettua. Ehka kaikista eniten siita syysta, etta ollaan katkeria, koska me ei voida tehda sita nyt, vaikka pitais. Syy tahan on se, etta meidan sangyssa jyllaa ihanat luteet, joten annettiin periksi. Arviolta 70 puremaa Juhon nahassa riittaa, ne kutiaa ihan pirusti! Koko on samaa luokkaa, ku paarman purema. Kovia ja niin kovin kutisevia. :< Mulla saldo on alle 10. Ollaan alakerrassa, onneks on virikkeita (ja ilimasta ruokaa) niin ei kay aika ihan liian pitkaksi. Me ei nyt tiedeta, ollaanko tuotu naa mukanamme (koska luteet eli bedbugit matkustaa tosi helposti matkatavaroissa ja vaatteissa) vai onko naa taalta hostellista. Juho on saanu muutamia puremia tosi monessa paikassa tan reissun aikana, kiitos budjettimatkailun ja halvimpien hostellien. Otokoita loyty meidan patjalta lakanan alta mutta myos lattialta (kokolattiamatolta, mm) loyty otokoiden kuoria, joten hankala sanoa. Muiden sangyissa tata ongelmaa ei oo, ollaan nukuttu jo kahdessa eri sangyssa ja molemmissa tulee puremia. Parilla muulla asukkaalla oli muutama purema ja ne nukkuu eri huoneissa. Patjassa on myos pienenpienia veritahroja, mika nettitiedon mukaan viittaa siihen, etta luteet on pureskellu. Eika ne oo meidan peruilta. Huoh. Yritettiin olla huoneessa mutta kun taskulamppututkimuksen avulla loyty lakanalta n. 4 kuollutta pienta ludetta niin sayonara vaan. Luteista on ihan alyttoman hankala paasta eroon, koska ne sietaa melkein kaikkia tavallisia hyonteismyrkkyja. Tasta johtuen viikon paasta kotiin tullessa rinkat paasee suoraan parvekkeelle, ja vaatteet loytavat tiensa pesukoneeseen. Me toivotaan niin kovasti, etta ne ei kantaudu Suomeen asti. Typerat otokat!
No, ei taa meita lannista. Huippu hostelli siita huolimatta ja paikan omistaja on ihan tosi mukava, lahti meidan kans kauppaan ostamaan kutiamista helpottavaa rasvaa, joka auttaaki yllattavan paljo, ainaki hetkeksi. Huomenna matka jatkuu parin tunnin bussimatkan voimin Philadelphiaan (hyvin vasyneena mutta pientahan tuo!). Tanaan kaytiin kattomassa U.S. Capitol, National Botanic Garden, Air and Space Museum ja pari sotamuistomerkkia. Kavely tuntuu jaloissa aika vahvasti. Loydettiin tanaan pitkan etsinnan jalkeen tosi hyva ruokapaikka (Fuddruckers), joka tarjoili hamppareita niin, etta lautasella oli vaan sampylat ja vegepihvi. Taytteet sai ite latoa tuoreista vihanneksista + kastikkeista! Nammm. Juho lahjotti sen koskemattoman subileivan paivalla jolleki kodittomalle, joka huuteli Juholle, etta "you got candy??" ku Juholla oli kadessa jaatelon kaare. Juho vastas, etta "ei.. mutta haluatko tan leivan?" (se ei halunnu ite syoda sita), ja se nainen meinas menna sekasi. Sano vaan heti kiilto silmissaan (tosi toksahtavasti), etta "yea, give it to me" :-D Puhdasta tilannekomiikkaa. Sitte Juho anto leivan sille, ja nainen ylisti meita niin kauan ku kuultiin, ku kaveltiin poispain. Siunaili kovasti Juhoa ja sen "vaimoa". Aww. Jalkeen pain Juho sano, etta se ois kylla voinu valita jonku vaha laihemmanki, jolle antaa se leipa mutta tokkopa tuo hirveasti pieleen kuitenkaan meni :-D Kyseessa oli siis vaha tuhdimpi nainen. Ei tule varmasti kenellekaan yllatyksena, etta Amerikassa nakee niin isokokoisia ihmisia, etta sanattomaksi menee. Kaikista hammentavinta on, etta niilla on hyvin usein kadessa joko sipsipussi tai McDonald'sin paperipussi. Tai no, ei se sinansa hammentavaa ole, niilla samaisilla pussin sisalloilla ne on ittensa sen kokosiksi alun perin varmasti saanutki. Ehka, ehka? Pistaapa kuitenki vaha miettimaan, etta onkohan kukaan kertonu niille, etta se puppu, joka lukee joka ikisen pikaruokaravintolan seinilla, on aika rankasti valetta? Taalla joka paikassa lukee ranskalaisten/sipulirenkaiden/voipopcornien/sipsien, ihan minka tahansa oikeasti epaterveellisen ruuan kyljessa, etta "no transfat, no cholesterol!" "boiled in 100% peanut oil, no transfat!" tai jotain muuta vastaavaa. Elokuvateatterissa on myos tarjolla sivupoydassa sulaa voita, jota voit sitte laittaa tipoittain omiin poppareihin ;) NAM! Ihan jokaisessa tuotteessa on tuoteseloste, olkoon se sitte vaikka hammastahna. Myos vesipullojen kyljessa lukee, etta "0 calories" ja peraan lueteltuna kaikki hivenaineet/vitamiinit/haitalliset jutut, joiden oivallinen lahde vesi ei ole :D Voi naita amerikkalaisia. Huomaa myos, miten ihmisia yritetaan estaa haastamasta yrityksia oikeuteen typerista asioista; jokaisessa paikassa/mainoksessa on aina lisayksena joku teksti, missa kerrotaan miten yritys ei ota vastuuta jos tapahtuu nain tai joku tekee nain. Karkkipusseissa karkkien kuvien alla lukee, etta "karkki ei ole oikeasti saman kokoinen kuin tassa kuvassa. Kuva on suurennettu. Suurennoksella halutaan vain havainnollistaa karkin ulkonakoa." :-D
Kylla tama otokkaepisodi saa pintaan pienta kotikaipuuta. Helsinkiin ja Ouluun viikon paasta, ei hassumpaa! Me tuodaan sitte sinne pohjoseen nama luteet, jos joudutaan naista pidempaan karsimaan! Etta onnitteluni vaan, rakas aiti ;)
Nyt meen tuijottaan sohvalle telkkaria, josko sita siihen torkahtais hetkeksi.. Haluaisin uittaa itteni ja kaikki tavarani kloriitissa ja sen jalkeen rapsuttaa ihon puhtaaksi terasvillalla.
Terveisin,
semisti masentunu marsu
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Sataa paistaa sataa paistaa
Torstai 23:00
(Uusia kuvia http://www.flickr.com/photos/amerikanmaalla )
Terveiset Washington DC:sta! Saavuttiin eilen puoli yhdeksan maissa kreisilla China Busilla, joka siis on saanut nimensa siita, etta se ajaa aina kaupungin Chinatownista toisen kaupungin Chinatowniin. Lahdettiin eilen hyvin iloisilla mielin kokosta New Yorkin hostellistamme. Ei riittany kaikki se purnaus siita mestasta vaan saatiin lisaa avautumisen aihetta viela viimesena yona. Ensinnaki unirytmi teki sen, ettei tullu uni yolla niin paadyttiin hakemaan kaakaota alakerran masiinasta ja lahdettiin kappailemaan ulos. Juho soitteli Skypella Suomeen pain aamukuudelta ja maa yritin saada unta viela. Sita ennen meidan huoneen ovessa oli n. 3 senttia pitka maailman tuhatmiljoonajalkaisin karvanen otokka, joka ei nayttany toukalta vaan sellaselta Maa aikojen alussa -otokalta, joita arkeologit on loytyny jostain kiven sisasta. Hyi! Sitte se ryomi harmaalle kokolattiamatolle, mista sita oli aika mahdoton bongata mutta nahtiin se silti. Rohkeasti iskin roskiksen sen paalle ja pyorittelin huolellisesti mutta aamulla, ku nostin sita, se alko monkia eteenpain saman tien. Sinnikas yksilo siis. Se oli kaiken lisaksi viela ihan liian nopea tuhatjalkaseksi tms. Juoksi niin, ettei meinannu perassa pysya! Mutta olin lannen nopein silla kertaa.
Henkilokunta siella hostellissa oli maailman tylyinta, yritettiin oikeasti kommunikoida mutta ei tullu mitaan muuta ku murahduksia vastaan. Luulis, etta mesta, joka on Hostelworldin listoilla, oikeasti yrittais panostaa vaha enemman siihen ulosantiinsa! Ihmiset kuitenki on aika totuudenmukaisia arvosteluita kirjoittaessa, eika me oltu poikkeus todellakaan.. Kyllahan se vaikuttaa, minkalaiset arvostelut hostelli on saanu, sita kai sita iteki tuijottaa heti hinnan jalkeen. No, ei tarvi menna sinne enaa.
Kaytiin vetasemassa tutusti ja turvallisesti bagelit nassuun ja lahettiin rinkkoinemme Chinatowniin metrolla. Rinkat painaa talla hetkella niin paljo, etta meinas itku paasta, ku raahasin sita (melkein) itteni pitusta rinkkaa selassa yli 30 asteen helteessa. Haha! Etittiin kuumeisesti jotain bussiasemaa, kun loydettiin oikea osoite mutta ei nakyny mitaan muuta, ku kiinalaiskirjaimin tavutettuja kauppoja. Sitte nahtiin bussi, jonka kyljessa oli oikean firman nimi ja kuski sanoi, etta kavelkaa pari korttelia toiseen suuntaan, tulee kuulemma hakemaan siita. Ensinnaki, silla bussifirmalla ei oo mitaan omaa asemaa, vaan ne ottaa kyytiin ihan tavalliselta pysakilta ja toiseksi, bussilippuja myi kolme kiinalaisnaista, jotka istu pysakin lasiseinan takana muovilaatikoiden paalla kortinlukijat kadessa :-D Niin hammentavaa. Kaiken lisaksi lipussa luki, etta bussi lahtee 4:30 pm mutta todellisuudessa bussi tuli jo kymmenta vaille nelja! Eli kiitos mun ajoissaolemis-syndroomalle meille ei tullu minkaanlaista hoppua edes. Olis ollu rento, ku oltaiski saavuttu paikalle vaikka neljalta. Halvalla irtos bussilippu, ja bussi oli aika luksusta ottaen huomioon, etta koko matkan ajan toimi ilmanen langaton netti. Meika pilikki puolet matkasta 90 asteen kulmassa olevalla penkilla, ja Juho rapsi kuvia nukkuvasta sivuoile-Mariasta. Kaunista..
Perille paastyamme alettiin metsastaa ohjeiden mukaan bussia, jolla paasee talle hostellille. Oltiin varauduttu ihan kaikkeen, koska ollaan nyt jo pari kertaa saatu pettya aika karvaasti, ja tan paikan arvostelut oli aika masentavaa luettavaa. Onneksi talla kertaa ihmiset oli valittanu kuta kuinki aivan turhasta! Ainoa, mika arvosteluissa tosiaan piti paikkansa, oli se, etta omistaja on tositosi mukava mies, joka on herttanen. Ja se, etta sangyissa saattaa olla pari kolme sankyotokkaa :-D Mutta hei, niihin me nyt ollaan totuttu jo aika paivaa sitte. Juho heras tanaan kokovartalopahkuraisena, raukka! Naamassa on n. 4 puremaa, kasissa ja sormissa jumalaton maara (kainalossa myos). Mulla on ihan muutama mutta ei ne kutia. Sangyt on muuten tosi mukavat ja leveat, tosi kotoisa paikka, ilmanen netti ja siisti keittio, jos haluaa teha ruokaa jne. Meilla on huippukivat huonekaverit, norjalainen tytto (lahti jo tanaan, sen tilalle on tullu joku, jota ei olla tavattu viela) ja australialainen poitsu. Niin ja aasialainen mies, jonka kans ei kyllakaan juteltu hirveesti.
Aamulla nukuttiin (taas) ihan liian pitkaan mutta ei paasty lahtemaan mihinkaan, ku ulkona tuli vetta niinku saavista kaatamalla. Ei mitaan kevytta kesaropinaa.. Otettiin bussi keskustaan ja jaatiin pois, ku Valkoinen talo oli suoraan edessa. Uskomaton tunne! En tiia ootteko koskaan kokenu sita, mutta se tuntuu hullulta, ku nakee omin silmin lahelta jotain sellasta, jota on tuijottanu televisiossa, leffoissa ja valokuvissa noin koko elamansa. Tosi epatodellista! Obama ei kuitenkaan kutsunu mua sisaan niin paatettiin jatkaa matkaa ja lopettaa stalkkaaminen talta paivalta. Taalla on paljo kesyja oravia, jotka tulee ihan jalkoihin tuijottamaan. Syotin yhelle keksia ja se soi kadesta. Aww! Yks orava tuli kadulle Valkosen talon porttien sisapuolelta niin ehka 30 ihmista juoksi sita oravaa kohti, eras nainen epatoivosesti yritti rapsia kuvia siita juoksemalla koko ajan sen perassa. Naytti aika saalittavalta, ne ihmiset varmaan (toivottavasti) asuu jossain sellasessa paikassa, missa ei oo oravia..
Sitte tallusteltiin ympari keskustaa ja lahettiin kattomaan George Washington -monumenttia (vihdoin jaksoin googlata, etta mika se oikeasti on). No mutta, se on se korkea totsa! Kuvastaa miesta itseaan kuulemma. Seuraavaksi jatkettiin kohti toisen maailmansodan muistomerkkia ja Lincoln Memorialia, joka oli aika massimo. Matkalla Juho laulo balladeja omin sanoituksin, rouhealla lauluaanella varustettuna. Se ei melkein suostunu lopettamaan, oli tunne pelissa! Lincoln Memorialin pylvaiden takana kurkkaili kuuluisa patsas istuvasta Abraham Lincolnista. Ei ees tiietty, etta se on siella mutta tama oli hyvin positiivinen yllatys! Istuttiin hetkeksi portaille samaan kohtaan, missa se Forrest Gump piti puhetta leffassa. Nakyma koostui National Mallista (kansallispuisto, jonka keskella on se iso suorakulmion muotoinen vesiallas) ja Washington-monumentista. Legendaarista! Tata ennen oltiin kastuttu ihan litimariksi uudessa rankkasadekuurossa. Ku istuttiin portailla, katottiin ku taivas pimeni ja nahtiin aika hullua salamointia! Onneks ei satanu enaa. Oli tosi hienon nakosta ja Juho sai otettua melkosen postikorttikuvan korkeasta monumentista, jonka vieressa nakyy salama. Tan jalkeen lahettiin kollertelemaan CVS:n (ruokakaupan) kautta bussipysakille. Sitte alko sataa taas uudestaan ja kastuttiin jalleen, ku juostiin bussipysakilta hostelliin (matka ehka 200 metria). Huoh! Ja nyt istun tassa!
Nyt meen kattoon telkkaria ja nauttimaan Vitamin Waterista (miksei sita voida tuoda Suomeen!). Huomenna haluttais kayda kurkkaamassa U.S. Capitol Building (USA:n kongressin kokoontumispaikka), Air and Space -museo ja ehka ostoskeskus tai kaks ja pari museota, jos ne on "kaymisen arvosia". Katotaan mihin aika riittaa! Taalla kaikki museot on ilmasia, myos paikallinen elaintarha on ilmanen. Sinne ei kuitenkaan ehka menna, ku nahtiin varmasti kaikki tarpeellinen ja enemmanki San Diegon elaintarhassa :) Muuten kylla mutta ku on vaan pari paivaa aikaa niin pakko priorisoida. Mahtava kaupunki! Just taydellinen parin paivan reissuun. Saa on vaan vaha hankala, ku on tosi kuuma ja valilla sataa niin alkaa hikea pukata. Mutta pientakos tuo! Nahtiin illalla taas tulikarpasia (nahtiin niita myos NY:ssa), ihan outoja otokoita. Vaha valia nakyy ku kaverin pyllyyn syttyy oranssi valo, joka sammuu sekunnin jalkeen. Tata toistuu koko ajan. Naytti hienolta, ku oli ihan pimeaa ja ilmassa sammu ja sytty pienen pienia oransseja pilkkuja. Pystyisinpa samaan.
Kuuluillaan taas! Hyvaa yota!
Otokka-Juho ja -Marsa
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Obama, here we come
Tiistai 23:30
Hei taas. Tanaan satoisatoi ropisi koko paivan, niin tyydyttiin ettimaan mulle uudet kengat, jotka pelasti mun jalat. Crocsit sai jaada, kohdalle osui parempaa. Ja ehka myos yks laukku.. Kraah. Pitais menna nukkumaan niin jaksaa herata! Mutta muistin, etta unohdin kertoa, etta nahtiin eilen julkkis! Russell Brand naas. Kaveli vastaan SoHossa liikennevaloissa. Meikahan bongas karppana, ku seisoin vastapaata. Se oli vaha freesimpi, ku normaalisti mutta.. duh. Ne on ne engelsmannit semmosia.
Pakko avautua asioista, joita me kaivataan Suomesta niiin paljon. Niita on monta! Toisaalta, asioita, joita tullaan kaipaamaan taalta, on varmasti aika lailla yhta monta, kuten esimerkiksi New York (joka on numero uno), vitamin water (maku xxx) ja footlong (30cm) subit, jotka maksaa 3,50 euroa. Masis. Mutta, asioita Suomesta (enka nyt ala luetella tahan kaikkia ihmisia, voitte lisata oman nimenne mielessanne listan loppuun):
-oma sanky
-meidan maailman paras sohva, tv, koti ja kaikki!
-MacBook Pro!
-kotiruoka!
-oma suihku, ei mikaan kamanen, jota on kayttany 10 000 ihmista ennen sua.
-oma suihku, ei mikaan kamanen, jota on kayttany 10 000 ihmista ennen sua.
-tavallinen karkki!! Jenkeissa myydaan vaan kaikkea muuta, ku mita oikeesti haluais, paitsi Sour Patchit on hyvia.
-ruisleipa aamulla (ja kahvi Juholle)
-koirat! (Jami ja Hermanni)>
-hiustenkuivaaja! Sellasta ku ei oo mukana niin voi varautua, etta hiukset on limaset 12 h pesun jalkeen.
-oma pyykinpesukone
-Oulun intialainen
-se, ettei tarvi maksaa tippia, on ehka maailman paras asia! Tippaaminen on niin turhaa. Tai ei turhaa, mutta turhauttavaa. Et ikina tiia paljo pitas antaa ja on kamasta ku pitaa alkaa laskeskella kuitille, etta paljonko sulta saa velottaa kortilta ekstraa, jos ei satu olemaan kateista. Onneks tata tapaa ei oo Suomessa! Toisaalta taas taalla monet saa suuren osan palkastaan tipeista, koska niille maksetaan minimipalkkaa, joka on vaha eri luokkaa ku meidan pienessa lintukodossa.
-tavallinen ruokakauppa! Taalta et loyda kovin monesta ruokakaupasta edes pastaa, puhumattakaan hedelmista. Normaaleissa ruokakaupoissa on vaan kaikkea apteekkikamaa, meikkeja ja pakasteruokaa. Hedelmat myydaan erikseen joko tosi isoissa kaupoissa tai pienemmissa marketeissa, missa hedelmatiskit on pistetty kadun varteen.
Mitahan viela, naita juttuja on monta. Mutta niinhan se aina menee, kotiin on kiva palata (ainaki hetkeksi) :) Vahintaanki yhta mukavaa on myos lahtea reissuun ja matkustaa.
Nyt unipeikko huutelee, nukkumaan tieni vie. Huomenna korotellaan 4 tuntia kohti Yhdysvaltojen paakaupunkia! Bussimatkat oli torkyhalpoja, parhaimmillaan maksettiin 2 dollaria per naama. Matkabudjetti alkaaki kylla olla jo niin aarirajoillaan, etta ihan hyva vaan, etta paasee halvemmalla.
Ootte sopoja!
Juspa (, joka nukkuu) ja N. Napanuora
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Starvin' Marvin
Tiistai 16:00
Nalaka. Mutta ennen ku lahen vetamaan taysjyvabagelia naamaan (aamupala huom.), kerron teille, etta mita meille kuuluu! Kaveltiin eilen koko paiva Bleecker Streetilla, joka on tosi kuuluisa katu New Yorkissa. Tunnettu yoelamasta, musiikkiesityksista ja stand up -komiikasta. Siella sijaitsee myos The Magnolia Bakery, joka on Sinkkuelamasta tuttu leipomo-kahvila. Carrie ja Miranda kay vetasemassa siella cupcaket (mika se on suomeksi? vaha niinku muffinssi mutta ei). Taytyhan sellaset tietysti maistaa ja oli aika herkkua! Se on ihan jarkyttavan suosittu paikka, siella on viikonloppuisin ihan mielettomat jonot, ja ihmiset saa ostaa vaan max. 12 cupcakea kerralla nimenomaan sen suosion takia - loppuu cupcaket muuten kesken.
En ookaan kertonu mun kenkaepisodista taalla. Kadotin mun toisen (maailman parhaimman, pehmeimman, mukavimman) Vagabondin nahkakengan hostellissa viikko sitte! En ollu pitany niita pariin paivaan ja luulin jattaneeni ne sangyn alle mutta toinen oli kadonnu, ku niita etin. En siis tiia oonko epahuomiossa survassu sen reppuun (onko taa mahdollista?) vai onko joku, joka tarvi sita kenkaa enemman kuin mina, ottanu sen itelleen. Mutta taa on niin suuri tragedia, jolla on hyvin pitkat seuraukset.. Ne oli ainoat kengat, jotka ei oo ikina aiheuttanu mulle yhtaan rakkulaa ja oon kavelly niilla koko ajan. Nyt oon joutunu kayttaan kamalia muoviflipflopeja, jotka aiheuttaa suurta tuskaa parin tunnin jalkeen. Jaloissa on ehka miljoona rakkulaa eika oo mitaan kenkia, joita pystyisin pitamaan! Eilen lahettiin metsastamaan Barefoot-kenkia, joita Juho hehkutti, koska oli lukenu tosi paljo hyvia arvosteluja. Aikas hintavat kengat mutta ne on kuulemma ihan spessukengat, koska ne tukee jalkaa ihan eri tavalla ja ne jalassa voi kavella vaikka kuinka kauan ilman, etta tulee mitaan tuskan tunteita. Loysin sopivat ja Juho osti myos, koska toisen parin sai puoleen hintaan. Ja ah, kuinka ironista onkaan, etta ne kengat on liian kuumat sukkien kans ja ilman sukkia ei voi pitaa, koska ne on kangasta. Ei tunnu kovin mukavalta ja - kappas kappas - tekee rakkuloita mun valmiiksi turmeltuneisiin jalkoihin. En kesta! Mun strategia on se, etta lahen ettimaan lahimman Crocs-liikkeen ja ostan sielta kumiset flipflopit, joita pidan loppuloman. Juho osti sellaset 30 dollarilla Fort Lauderdalesta (puoltoista kuukautta sitte), pitaa niita koko ajan ja se ei oo valittanu kertaakaan ne jalassa. Ei se oo kylla valittanu muistakaan kengista.. Ostan selkeasti tosi kaytannonlaheisia kenkia.
Kaytiin eilen illalla Empire State Buildingin ylatasanteella, ja kyllahan sanon, etta aika mieleton nakyma! Voi veikkoset. Kerros oli 86 ja hissi meni niin lujaa, etta korvat meni lukkoon. Numerot vaan vilikku naytossa. Huijattiin kaikkia holmoja turisteja ja mentiin vasta puolenyon jalkeen, eika tarvinnu jonottaa yhtaan. Mutta olisitte nahny ne jononjakajien maarat! Siis ne koydet, joilla muodostetaan jonoja. Jos menis paivalla, se jonotusmatka olis varmasti yhteensa melkein kilometrin! Se on kuitenki kahteen asti yolla auki joka ilta, ja nakymat oli aika huikeat, ku oli pimeeta, ja kaupunki oli taynna valoja. Wall Street naytti niinku olis ollu ihan vieressa mutta oikeasti sinne on matkaa joku 5 kilometria. Ground Zero nakyi myos (eli siis se paikka, missa oli ennen World Trade Center), tai eipa siina oikeastaan nakynykaan mitaan muuta kuin tyhja kohta, missa kuuluis olla jotain mutta ei enaa ole. Lysti makso 18 dollaria eli vaha paalle 12 euroa ja oli kylla sen arvosta!
Meidan unirytmi on heittany vaha haranpyllya. Nukutaan nimittain jonneki kahteen asti paivisin ja sitte eletaan yomyohalle. Mutta pientakos tuo, huomenna on pakko herata aikasin, ku pitaa lahtea tasta hostellista (jeeee!) yheltatoista. Sitte matka jatkuu Washingtoniin! Mietin jo, etta mita sita pistas paalle, ku tapaa Obaman. Todennakoisesti kuitenki tulee kutsu Valkoiseen taloon keskustelemaan paivan polttavista poliittisista aiheista.
Oon loytany uuden jaatelorakkauden: Pinkberry. Nam! Jugurttijaateloa (aka frozen yogurt) kipossa ja paalle saa valita tuoreita pilkottuja hedelmia. Paras yhdistelma on ehdottomasti kiivi, mansikka ja vadelma. Mutta nyt, aamupalalle mars ja sita rataa. Oltais haluttu menna tanaan Luonnontieteelliseen museoon katteleen dinosauruksia mutta se jaa ens viikkoon, menee niin aikasin kiinni. Siella kuvattiin Night at the museum! Vanaha kunnon Ben Stiller.
Heipa!
Marsa ja Zuho
Nalaka. Mutta ennen ku lahen vetamaan taysjyvabagelia naamaan (aamupala huom.), kerron teille, etta mita meille kuuluu! Kaveltiin eilen koko paiva Bleecker Streetilla, joka on tosi kuuluisa katu New Yorkissa. Tunnettu yoelamasta, musiikkiesityksista ja stand up -komiikasta. Siella sijaitsee myos The Magnolia Bakery, joka on Sinkkuelamasta tuttu leipomo-kahvila. Carrie ja Miranda kay vetasemassa siella cupcaket (mika se on suomeksi? vaha niinku muffinssi mutta ei). Taytyhan sellaset tietysti maistaa ja oli aika herkkua! Se on ihan jarkyttavan suosittu paikka, siella on viikonloppuisin ihan mielettomat jonot, ja ihmiset saa ostaa vaan max. 12 cupcakea kerralla nimenomaan sen suosion takia - loppuu cupcaket muuten kesken.
En ookaan kertonu mun kenkaepisodista taalla. Kadotin mun toisen (maailman parhaimman, pehmeimman, mukavimman) Vagabondin nahkakengan hostellissa viikko sitte! En ollu pitany niita pariin paivaan ja luulin jattaneeni ne sangyn alle mutta toinen oli kadonnu, ku niita etin. En siis tiia oonko epahuomiossa survassu sen reppuun (onko taa mahdollista?) vai onko joku, joka tarvi sita kenkaa enemman kuin mina, ottanu sen itelleen. Mutta taa on niin suuri tragedia, jolla on hyvin pitkat seuraukset.. Ne oli ainoat kengat, jotka ei oo ikina aiheuttanu mulle yhtaan rakkulaa ja oon kavelly niilla koko ajan. Nyt oon joutunu kayttaan kamalia muoviflipflopeja, jotka aiheuttaa suurta tuskaa parin tunnin jalkeen. Jaloissa on ehka miljoona rakkulaa eika oo mitaan kenkia, joita pystyisin pitamaan! Eilen lahettiin metsastamaan Barefoot-kenkia, joita Juho hehkutti, koska oli lukenu tosi paljo hyvia arvosteluja. Aikas hintavat kengat mutta ne on kuulemma ihan spessukengat, koska ne tukee jalkaa ihan eri tavalla ja ne jalassa voi kavella vaikka kuinka kauan ilman, etta tulee mitaan tuskan tunteita. Loysin sopivat ja Juho osti myos, koska toisen parin sai puoleen hintaan. Ja ah, kuinka ironista onkaan, etta ne kengat on liian kuumat sukkien kans ja ilman sukkia ei voi pitaa, koska ne on kangasta. Ei tunnu kovin mukavalta ja - kappas kappas - tekee rakkuloita mun valmiiksi turmeltuneisiin jalkoihin. En kesta! Mun strategia on se, etta lahen ettimaan lahimman Crocs-liikkeen ja ostan sielta kumiset flipflopit, joita pidan loppuloman. Juho osti sellaset 30 dollarilla Fort Lauderdalesta (puoltoista kuukautta sitte), pitaa niita koko ajan ja se ei oo valittanu kertaakaan ne jalassa. Ei se oo kylla valittanu muistakaan kengista.. Ostan selkeasti tosi kaytannonlaheisia kenkia.
Kaytiin eilen illalla Empire State Buildingin ylatasanteella, ja kyllahan sanon, etta aika mieleton nakyma! Voi veikkoset. Kerros oli 86 ja hissi meni niin lujaa, etta korvat meni lukkoon. Numerot vaan vilikku naytossa. Huijattiin kaikkia holmoja turisteja ja mentiin vasta puolenyon jalkeen, eika tarvinnu jonottaa yhtaan. Mutta olisitte nahny ne jononjakajien maarat! Siis ne koydet, joilla muodostetaan jonoja. Jos menis paivalla, se jonotusmatka olis varmasti yhteensa melkein kilometrin! Se on kuitenki kahteen asti yolla auki joka ilta, ja nakymat oli aika huikeat, ku oli pimeeta, ja kaupunki oli taynna valoja. Wall Street naytti niinku olis ollu ihan vieressa mutta oikeasti sinne on matkaa joku 5 kilometria. Ground Zero nakyi myos (eli siis se paikka, missa oli ennen World Trade Center), tai eipa siina oikeastaan nakynykaan mitaan muuta kuin tyhja kohta, missa kuuluis olla jotain mutta ei enaa ole. Lysti makso 18 dollaria eli vaha paalle 12 euroa ja oli kylla sen arvosta!
Meidan unirytmi on heittany vaha haranpyllya. Nukutaan nimittain jonneki kahteen asti paivisin ja sitte eletaan yomyohalle. Mutta pientakos tuo, huomenna on pakko herata aikasin, ku pitaa lahtea tasta hostellista (jeeee!) yheltatoista. Sitte matka jatkuu Washingtoniin! Mietin jo, etta mita sita pistas paalle, ku tapaa Obaman. Todennakoisesti kuitenki tulee kutsu Valkoiseen taloon keskustelemaan paivan polttavista poliittisista aiheista.
Oon loytany uuden jaatelorakkauden: Pinkberry. Nam! Jugurttijaateloa (aka frozen yogurt) kipossa ja paalle saa valita tuoreita pilkottuja hedelmia. Paras yhdistelma on ehdottomasti kiivi, mansikka ja vadelma. Mutta nyt, aamupalalle mars ja sita rataa. Oltais haluttu menna tanaan Luonnontieteelliseen museoon katteleen dinosauruksia mutta se jaa ens viikkoon, menee niin aikasin kiinni. Siella kuvattiin Night at the museum! Vanaha kunnon Ben Stiller.
Heipa!
Marsa ja Zuho
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Kuin kottiin olis tullu
Sunnuntai 00:00
Hehei! Tultiin just downtown-kappailylta, kaytiin syomassa ja kiertelemassa. Meidan paivat taalla on alkanu niin hitaasti, jet lag vaha verottaa, ku kello on kolme tuntia enemman ku San Franciscossa. Sita helposti sitte nukkuu kolmeen asti, ku menee myohaan nukkumaan. Ei siis hyva! Mutta huomenna pitaa repia ittemme sangysta ylos hyvissa ajoin.
New York on niin paras! Oli jo ikava maailman parasta bagelia Broadway Bagelissa. Onneks sita saa vetaa taas navan tayteen joka aamu. Lento tanne meni hyvin, oli tosi katevaa, etta koneessa toimi langaton netti niin pysty tappamaan aikaa paremmin. Lentoaika oli sen vaha reilu 5 tuntia, se oli paljo lyhyempi, ku mita luultiin. N. 20 minuuttia ennen laskeutumista kattelin ikkunasta ulos ja huomasin, etta lennettiin ukkosmyrskyn ohi/lapi. Sita varmaan tapahtuu tosi usein mutta meinas vaha pulssi kohota, ku en oo mikaan lentokoneilufani. Juholla viela enemman, ku se pelkaa lentamista. Puristin Juhon kasivarresta varmaan tunnon pois ja pidin silmia kiinni niin kauan, etta oltiin turvallisesti maankamaralla. Onneks on enaa se pitka lentomatka kotiin jaljella niin ei tarvi nauttia siita huvista yhtaan enempaa, ku on pakko. Otettiin lentokentalta taksi hostelliin ja tiedettiinki tan sijainti jo tosi tarkkaan. Taa on kuus korttelia kauemmas keskustasta, ku se meidan ekan NYC-vierailun yopymispaikka. Taa oli kuitenki vaha halvempi (tai niin luultiin, kunnes typera respaaija pisti meidat maksamaan jotaki typeria extraveroja, joista ei sanottu mitaan Hostelworldissa, ku varattiin yopaikkaa..) mutta ihan suosiolla olis kannattanu menna siihen samaan paikkaan missa oltiin viimekski yota. Taa on niin jarkyttava laava, etta tappaa lahes tulkoon elamanhalun. Ihan siistit sangyt mutta tosi masentava mesta ja tyly henkilokunta. Meidan huoneeseen oli ilmestyny eilen sellanen limanen pahvinpala, johon tiputin mun kannykan ja revin sita hyvan tovin irti siita :-D Oli aika akasta liimaa. No, yritin tihrustella sita paperia pimeassa (tultiin yolla huoneeseen ja siella oli toinen asukki nukkumassa niin ei voitu pistaa valoja paalle) ja aikani sita tavattuani tajusin, etta se oli liima-ansa isoille hyonteisille, hiirille ja rotille!! Se oli myos varustettu pahkinan tuoksulla. Kuka idiootti kayttaa sellasta? Se rotta jaa jalastaan kiinni siihen ja mita sitte? Ei se ees kuole siihen?! Kuka sellasen haluaa poimia lattialta todennakoisesti elavan rotan tai hiiren kera ja vieda roskiin? Hyi etta. Sen viereen oli jatetty myos pahkinoita. Sairaita ihmisia.. Toisaalta oli aika vastenmielista, ku nukkumaan mennessa patterin takaa kuuluu pienta vikinaa ja rapsutusta mutta hei, antaa kaikkien kukkien kukkia. Kunhan ei tuu mun sankyyn moyrimaan, ku nukun, niin en valita. Ollaan karaistuttu tan matkan aikana: San Francisco opettaa. Sita hostellia ei voita mikaan, sen rinnalla ei tunnu pikku rottatouillet missaan!
Oli muuten huvittavaa, kun tultiin lentokentalle ja lahdettiin hakemaan rinkkoja - rinkoista sen verran, etta Henkka: sun rinkka on suht hyvavointinen, ei ees kovin likanen! Paitsi, etta San Franciscon kentalla yks lukoista jai laukkuhihnalla kahden hihnan valiin ja naru nirhautu aika mukavasti. Puhumattakaan siita, etta kaikki muutki laukut jumiutu sen takia ja koko hihna jouduttiin pysayttamaan vahaks aikaa.. Mutta niin, oltiin menossa hakemaan laukkuja ja selitin Juholle jotaki tosi tarkiaa varmaan kuola suusta valuen niin yks tytto meidan eessa kysy, etta mita kielta puhutaan. Se oli ihan hulluissa fiiliksissa, ku kuuli, etta suomea. Ensimmainen reaktio oli, etta "jeejeejee arvasin!!" Amerikkalainen musiikinopiskelija, joka opiskelee suomen kielta. Selitti Sibeliuksesta ja sano, etta osaa laulaa sen biiseja suomeksi ja kerto mika on hankalaa suomen kielessa jne. Tuntu tosi oudolta.. Se kerto jostain sen kaverista, joka on ihan mieleton Suomi-fani. Friikki pystyy olemaan niin monella tavalla..
Varattiin tanaan matkat Washington DC:hen ja Philadelphiaan. Otetaan keskiviikkona bussi, joka vie meidat Obaman ja Valkoisen talon luo viidessa tunnissa. Ollaan siella 3 yota eli lauantaihin, sitte matka jatkuu Philadelphiaan, jonne on kahen tunnin matka. Phillyssa kaks yota ja sitte maanantaina takas New Yorkiin, etta ehtii tastakin kaupungista ammentaa viela kaiken mahdollisen. Amerikka on parhautta. Nuo kaupungit on sopivan lahella ja samalla reitilla niin sama kayda katsastamassa niin monta paikkaa, ku mahdollista. Molemmat on kuulemma rentoja mestoja. Paasen kahlaamaan siihen samaan vesialtaaseen, mihin Forrest Gump juoksi, ku naki Jennyn yleisossa, vai miten se meni. Awz!
Nyt unta palloon ja sita rataa. Mahtia olla New Yorkissa! Uskomatonta, etta jaljella on enaa 12 paivaa. :< Kiva tulla kotiin, mutta on se reissaaminen aina jotain aivan muuta. No, vaha jos vetasis henkea ennen ku alkaa suunnitella seuraavaa matkaa :)
Ainiin, postikortteja ei oo kuulunu koska.. koska ollaan laiskoja ja saamattomia, postimerkit on kalliita, ja Jenkit ei vissiin lahettaa postikortteja, ku se vaikuttaa niin vaikialta, laatikoita ikina missaan.
Puspus!
Maria ja Juho
Hehei! Tultiin just downtown-kappailylta, kaytiin syomassa ja kiertelemassa. Meidan paivat taalla on alkanu niin hitaasti, jet lag vaha verottaa, ku kello on kolme tuntia enemman ku San Franciscossa. Sita helposti sitte nukkuu kolmeen asti, ku menee myohaan nukkumaan. Ei siis hyva! Mutta huomenna pitaa repia ittemme sangysta ylos hyvissa ajoin.
New York on niin paras! Oli jo ikava maailman parasta bagelia Broadway Bagelissa. Onneks sita saa vetaa taas navan tayteen joka aamu. Lento tanne meni hyvin, oli tosi katevaa, etta koneessa toimi langaton netti niin pysty tappamaan aikaa paremmin. Lentoaika oli sen vaha reilu 5 tuntia, se oli paljo lyhyempi, ku mita luultiin. N. 20 minuuttia ennen laskeutumista kattelin ikkunasta ulos ja huomasin, etta lennettiin ukkosmyrskyn ohi/lapi. Sita varmaan tapahtuu tosi usein mutta meinas vaha pulssi kohota, ku en oo mikaan lentokoneilufani. Juholla viela enemman, ku se pelkaa lentamista. Puristin Juhon kasivarresta varmaan tunnon pois ja pidin silmia kiinni niin kauan, etta oltiin turvallisesti maankamaralla. Onneks on enaa se pitka lentomatka kotiin jaljella niin ei tarvi nauttia siita huvista yhtaan enempaa, ku on pakko. Otettiin lentokentalta taksi hostelliin ja tiedettiinki tan sijainti jo tosi tarkkaan. Taa on kuus korttelia kauemmas keskustasta, ku se meidan ekan NYC-vierailun yopymispaikka. Taa oli kuitenki vaha halvempi (tai niin luultiin, kunnes typera respaaija pisti meidat maksamaan jotaki typeria extraveroja, joista ei sanottu mitaan Hostelworldissa, ku varattiin yopaikkaa..) mutta ihan suosiolla olis kannattanu menna siihen samaan paikkaan missa oltiin viimekski yota. Taa on niin jarkyttava laava, etta tappaa lahes tulkoon elamanhalun. Ihan siistit sangyt mutta tosi masentava mesta ja tyly henkilokunta. Meidan huoneeseen oli ilmestyny eilen sellanen limanen pahvinpala, johon tiputin mun kannykan ja revin sita hyvan tovin irti siita :-D Oli aika akasta liimaa. No, yritin tihrustella sita paperia pimeassa (tultiin yolla huoneeseen ja siella oli toinen asukki nukkumassa niin ei voitu pistaa valoja paalle) ja aikani sita tavattuani tajusin, etta se oli liima-ansa isoille hyonteisille, hiirille ja rotille!! Se oli myos varustettu pahkinan tuoksulla. Kuka idiootti kayttaa sellasta? Se rotta jaa jalastaan kiinni siihen ja mita sitte? Ei se ees kuole siihen?! Kuka sellasen haluaa poimia lattialta todennakoisesti elavan rotan tai hiiren kera ja vieda roskiin? Hyi etta. Sen viereen oli jatetty myos pahkinoita. Sairaita ihmisia.. Toisaalta oli aika vastenmielista, ku nukkumaan mennessa patterin takaa kuuluu pienta vikinaa ja rapsutusta mutta hei, antaa kaikkien kukkien kukkia. Kunhan ei tuu mun sankyyn moyrimaan, ku nukun, niin en valita. Ollaan karaistuttu tan matkan aikana: San Francisco opettaa. Sita hostellia ei voita mikaan, sen rinnalla ei tunnu pikku rottatouillet missaan!
Oli muuten huvittavaa, kun tultiin lentokentalle ja lahdettiin hakemaan rinkkoja - rinkoista sen verran, etta Henkka: sun rinkka on suht hyvavointinen, ei ees kovin likanen! Paitsi, etta San Franciscon kentalla yks lukoista jai laukkuhihnalla kahden hihnan valiin ja naru nirhautu aika mukavasti. Puhumattakaan siita, etta kaikki muutki laukut jumiutu sen takia ja koko hihna jouduttiin pysayttamaan vahaks aikaa.. Mutta niin, oltiin menossa hakemaan laukkuja ja selitin Juholle jotaki tosi tarkiaa varmaan kuola suusta valuen niin yks tytto meidan eessa kysy, etta mita kielta puhutaan. Se oli ihan hulluissa fiiliksissa, ku kuuli, etta suomea. Ensimmainen reaktio oli, etta "jeejeejee arvasin!!" Amerikkalainen musiikinopiskelija, joka opiskelee suomen kielta. Selitti Sibeliuksesta ja sano, etta osaa laulaa sen biiseja suomeksi ja kerto mika on hankalaa suomen kielessa jne. Tuntu tosi oudolta.. Se kerto jostain sen kaverista, joka on ihan mieleton Suomi-fani. Friikki pystyy olemaan niin monella tavalla..
Varattiin tanaan matkat Washington DC:hen ja Philadelphiaan. Otetaan keskiviikkona bussi, joka vie meidat Obaman ja Valkoisen talon luo viidessa tunnissa. Ollaan siella 3 yota eli lauantaihin, sitte matka jatkuu Philadelphiaan, jonne on kahen tunnin matka. Phillyssa kaks yota ja sitte maanantaina takas New Yorkiin, etta ehtii tastakin kaupungista ammentaa viela kaiken mahdollisen. Amerikka on parhautta. Nuo kaupungit on sopivan lahella ja samalla reitilla niin sama kayda katsastamassa niin monta paikkaa, ku mahdollista. Molemmat on kuulemma rentoja mestoja. Paasen kahlaamaan siihen samaan vesialtaaseen, mihin Forrest Gump juoksi, ku naki Jennyn yleisossa, vai miten se meni. Awz!
Nyt unta palloon ja sita rataa. Mahtia olla New Yorkissa! Uskomatonta, etta jaljella on enaa 12 paivaa. :< Kiva tulla kotiin, mutta on se reissaaminen aina jotain aivan muuta. No, vaha jos vetasis henkea ennen ku alkaa suunnitella seuraavaa matkaa :)
Ainiin, postikortteja ei oo kuulunu koska.. koska ollaan laiskoja ja saamattomia, postimerkit on kalliita, ja Jenkit ei vissiin lahettaa postikortteja, ku se vaikuttaa niin vaikialta, laatikoita ikina missaan.
Puspus!
Maria ja Juho
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)